Taito-lehden arvonta

Nyt ei luvata tilpehöörejä, eikä Ruattin risteilyitä vaan aitoa asiaa.

Taito-lehti järjestää bloggaajille ja facebookkaajille arvonnan, josta voi voittaa vain järkeviä asioita:
- lahjakortit Ilun Handuun (100 euroa)
- Titityyhyn (50 euroa)
- Villavyyhtiin (50 euroa)
- sekä kaksi Taito-lehden vuosikertaa.

NÄIN OSALLISTUT ARVONTAAN: 
jaa tämän tapahtumailmoitus blogissasi tai Facebook-sivuillasi ja ilmoita siitä sitten sähköpostilla osoitteeseen: toimitus(at)taito.fi.
Yhdestä julkaisusta saat yhden arpalipun ja jos joku mainitsee tilauksen tehdessään lukeneensa tästä kampanjasta blogistasi, saat peräti 10 arpalipuketta! Arvonta on voimassa 2.3.2012 asti.

Samaan syssyyn huipputarjous Sinulle: 
tutustumisjakso (6kk/3kpl) supersome-hintaan 20 euroa! (Norm. 27 €)
http://www.taito.fi/some

Suomalaisen käsityötaidon puolestapuhuja, 105-vuotias klassikko elää tätä päivää jalat tukevasti juurissa ja tukka tuulessa tuivertaen. Kuusi kertaa vuodessa asiaa käsityön ilmiöistä, tekijöistä ja tekniikoista. Tule mukaan värikkäiden tekijöiden matkaan!
http://www.taito.fi/

rautalankaa

hehkutettua rautalankaa ja vihreitä mysteerikiviä.

Pitäisi saada itseä niskasta kiinni ja päivitellä aktiivisemmin.

Koruteline

Olen kaivannut koruille kivaa kaappia, ja sellaisen sain.. kun tein.

Enempi tuon pohtimiseen on mennyt aikaa kuin varsinaiseen tekemiseen. Onni on kun löytää vanhan ikkunanpuitteen jonka lasi on hajonnut, kahvan ja muistaa kaivaa jostain esille vanhat vaatekoukut jotka on riisunut jostain kaatopaikalle menevästä vaatepuusta.

Kiva se on, ja tykkään kovasti. Jää vaan heti pieneksi, mistäs löytyisi inspiraatio seuraavaan.

Sinkitys ruuvit näköjään paistaa, ainakin salamalla otetussa kuvassa. Tietääkö kukaan hapettuisivatko ne nopeammin vaikka kloriittikäsittelyllä?

Nyt jatkamaan harjoituksia, kivaa joulukuun jatkoa jokaiselle. 

Koiramamma mallina.

Viikonloppuna hipeltelin sukkalankojen sijasta kerää oranssinkeltaista mohairia joka tarttui Tampereen käsityömessuilta mukaan. Hetken ravelryä kaivettuani löytyi näpsäkkä tuubihuivimalli jota piti päästä tekemään.

Huivista tuli aikalailla vajaa puolikas ohjeenmukaisesta, tavalliseen tapaani ajattelin että luempa ohjeen siinä tehdessäni.. ja kävi niin että sitten puolessavälissä tajusin lukea sen ihan ajatuksella vain tajutakseni tehneeni puolikkaan pituudesta ja lankaakaan ei paljoa pidempään huiviin riittänyt. Toisaalta, en välitä turhan muhkeista huiveista, kunhan lämmittää kaulan ja pysyy päällä, se riittää.

Malliksi sain lainakoira Sohvin, kuvaaminen meinasi vaan olla hankalaa kun tuo kultainen mamma mieluummin istuisi sylissä kuin kovalla lattialla ilmeilemässä.

Oranssia (ravelry-linkki)

Stocholm Scarf

Novita Rose Mohair 50 g

Koruvermeet esillä!

Kauan siihen meni, mutta sainpahan viimein esille nuo koruiluvermeet.
Ja syntyi korvikset, ihan simppelit vaan ja valmiista renkaista, mutta korvikset kuitenkin.

Nyt kun on pää avattu niin voikin palata takaisin, jos helmiäkin eksyisi seuraaviin väkerryksiin.

Ja kissakevennys tietenkin vielä.. Lauha intoutui kovasti takasta, istui kuin lumottuna palavan takan edessä ja tuijotteli.

Seuraava kuva näyttääkin sitten hurjalta! Onneksi takka ei kiinnostanut yhtään kissaa niiin paljoa että sinne olisi täytynyt päästä loikkaamaan sekaan. Alla olevan kuvan vauhdikkuus johtuu asennosta ja tärähtäneestä kuvasta. Kunhan piti vähän päästä kurkottamaan, kuumuuden tunne onneksi palautti välittömästä mielenkiinnon takaisin katseluasteelle.

Marraskuu loppuu ihan pian ja lunta ei vain näy! Toivotaan silti että nämä rapakelit päättyy pian ja edes pikkiriikkisen tulisi lunta joulukuuksi.

Hauskaa lumenodotusta siis kaikille!

Vanha talo, uusi koti, mäenpiällistä.

Syy viime aikaiseen hiljaisuuteen on siis uusi koti. Ihka oma mäenpiällinen, korkianpaikan leiri. Uusi koti on vanha talo, ei mikään uusi tuttavuus mutta sellainen, johon muuttaminen ei tuntunut pahalta.
Tai ei tuntunut kovin paljon pahalta, minustahan kaikki muutos tuntuu ensin maata järisyttävän karmaisevalta ja hirvittää ihan jo siksikin että jotain muuttuu.

Mutta mitä pidempään tässä on ollut, niin sitä oikeammalta tämä tuntuu.
Vanha talo jossa riittää käsille väkerrettävää, eikä ole vaikeuksia keksiä että mitä sitä tekisi. Ihanaa, ainakin vielä.
Mitä muuta ihanaa täällä on.. no puusauna, puukattila, kuivausrumpu, tilaa väkertää... karvanaama onkin sanonut että jos emäntä hukkuu niin se löytyy kuitenkin alakerrasta puukattilan ja kuivausrummun välistä, ja jos ei löydy niin se on lämmittämässä saunaa.

Unisukkia ja muutenkin sukkia on pitänyt tänne tehdä, laitetaas kuva yksistä. Ja helmille pitää saada tänne jokin sijainti, sitä varten tuunataan lipastoa. Vielä kun vetimet saisi ja jaksaisi toiselle samanlaiselle korkealle mäntypuiselle samankäsittelyn tehdä.

Vähän on silti väkerretty sellaistakin mitä voi esitellä. Lisää sitten sitä mukaa. Ja mukaan vielä pakollinen kissaviihdyke.. mitä luulette pääsisikö noin v**tuuntuneen näkönen jätkä suoraan kapiaiseksi jos hernerokkaan pukeutuisi.