Turkinpippuria

Eilen namihammasta kolotti ja piti tehdä jotain hyvää.
Keittelin ensin kasvis-linssisosekeiton ja maustin sen tuliseksi. Ja jälkkäriksi turkinpippurimarenkeja.

Jostain syystä olen pitänyt marengin tekoa jotenkin vaivalloisena ja työläänä, vaikka joka kerta tehtyäni harmittelen että miksen ole tehnyt aiemminkin. Ei se nimittäin niin vaikeaa ole eikä edes yhtään työlästä.

Idean nappasin Kädenvääntöä-blogista. Ja tuli muuten namia.

Turkinpippuricrushia hulahti ehkä pikkasen liian enemmän kuin ohjeessa. Ja mun marengeistani tuli vähän isompia kun en jotenkin "osannut" pudotella vain pikkupalasia pellille ;)

Uunissaoloaika olisi saanut olla tuollaisille melkein 5 senttisille palasille pidempi, mutta toisaalta olipahan pehmoinen (ja hampaisiin tiukasti tarttuva) sisus. Nyt seuraavana päivänä koostumus on kuitenkin kuivunut ja aika hyvin.

Eilen hankin Veera Välimäen Stripe Study Shawlin ohjeen ja tarkoituksena oli että menisin kerimään pari huivilankaa vyyhdiltä palloksi. Vaan ei.. tässä istun ja odottelen inspiraatiota!

Hyvää sunnuntaita silti kaikille.

Palkinto

Pitää esitellä Purnauskiksen blogista voittamani ihana lasten pipokirja Baby Beanies. Kirja on söpö kuin mikä. Vielä en ole aloittanut pojalle mitään kirjasta, mutta eiköhän pian.

Mitä olen vuoden väkertänyt

On kulunut jo tosi kauan edellisestä postauksesta. Ja voisi luulla että tuona aikana olisi ehtinyt väkertää vaikka mitä.  Ja olenhan minä.

Mäenpäällistä on remontoitu oikein tosissaan ja asuttukin uusissa tiloissa jo kauan.
Vauhtia remonttiin pisti viime joulukuussa ilmi tullut tieto siitä että jotain todella monimutkaista ja ainutlaatuista on myös tullut tehtyä.  Lopputulos ilmestyi heinäkuun viimeinen päivä ja sitä sitten onkin ihasteltu siitä lähtien.

Sukkia on kyllä kudottu ja koruja tehty siinä sivussa ja vähän muutakin pientä mutta silti aktiivisuus blogiin on ollut hyvin vähäistä.  Mutta jos nyt tsemppaisin.. edes vähän :)

Vappupallot

Kevään korvakoruja

Minulla on ollut korvissani vuosia venytykset. Ryhdyin venyttämään korvareikiä hyvin maltillisesti ja pitkän harkinnan jälkeen, aina ajatellen että jos jonain päivänä niistä haluankin luopua niin sen on oikein hyvin mahdollista.

Viime talvena otin venytykset pois, sekin harkinnan päätteeksi. Surettihan se ja tuntui kovin alastomalta kun ei enää ollutkaan niitä isoja möykeröitä korvissa. 

Mutta edelleen, tässäkin yhteydessä ajattelen että saanhan minä ne vielä halutessani takaisin.

Korvat ovat palautuneet nätisti, niitä ei edes huomaa että niissä on ollut reilu 8mm kokoiset reiät. Painavien korvakorujen kanssa sen kyllä sitten vielä näkee, mutta eihän tästä olekaan vielä kulunut kuin muutama kuukausi. 

Nyt kun voin laittaa omiinkin korviini erilaisia korvakoruja niin niitä on alkanut putkahtelemaan vähän väliä. Ja joka päivä on oltava eri korvakorut korvissa. Toissapäivänä oltiin menossa käymään pikaisesti rautakaupassa, niin tämä akkahan jäi väkräämään itelleen uudet korvikset ennenkuin voitiin lähteä. Voi pyhä yksinkertaisuus ja miehen ilme kun tämän sille selitin..... "Joo, mennään vaan ihan just, teen vaan nää korvikset itelleni eka"... jep jep :D

Pääsiäistä ja höyheniä

Kiinalaisia kiviä

Mies kävi Kiinassa ja mies toi mulle helmiä. Minulla on ihana mies!
Kiinalainen ostoskulttuuri on jotain sellaista jota en itse kestäisi varmaan kauaakaan todellisuudessa. Minusta on kiva tingata mutta rajansa kaikella! Mutta mies on ihana! Oli neuvotellut muun muassa yhdestä labradoriittierästä ihan mielettömän pitkään minun mittapuullani. Kun kiinalainen myyjä on pahalla päällä niin silloin liikutaan melko lähellä sitä oikeaa hintaa joka tuotteista pitäisi maksaa.

Näissä koruissa siis kiinantuliaisiani :)

Kiinasta pitää tietenkin tuoda jadea. Tässä keltaista jadea, niitä edellisen postauksen tiikerinsilmäkalikoita ja sitten eksynyt mukaan myös yksi pieni vaaleanpunainen ruusukvartsipallero. Kaikki metalli hehkutettua rautalankaa joka sopii mielestäni varsinkin keltaisiin ja ruskeisiin sävyihin.

Nämä korut kuukivistä ja kirkkaat helmet ovat lasia. Hopeoitua lankaa ja korumetalliosia. Rannekorun siniset kivet mysteerisiruja.

Korvakorujen helmet ovat myös samaa sinertävää kuukiviä, jostain syystä vain toistui auringossa kellertävänä. 

Ja sitten pitkä ketju bronsiittia ja hehkutettua rautalankaa. Riipuksena vihreä akaatti, lasihelmi, ruusukvartsi ja sitten yksi niistä ihanista labradoriiteista. 

Labradoriitin hehkua on vähän vaikea vangita mutta mielestäni onnistuin nyt melko hyvin. Jokainen joka on tutkaillut labradoriittitarjontaa tietää että hehkua ei ole ihan jokaisessa kivessä ja joka kulmassa, mutta täytyy kehaista että mieheni valitsi erinomaisen hyvin reissussaan noita kiviä.