sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Siemenhelmiä epätavallisemmin ja muutakin.

Ensin nimityksistä. Olin tuossa pariviikonloppua sitten viettämässä iltaa entisten työkavereiden kanssa. Siellä oli sitten eräs uusikin ihminen jonka tapasin ensimmäistä kertaa. Hän kuunteli juttujani ja kysyi sitten jossain vaiheessa: "Olenko nyt ymmärtänyt ihan oikein.. sulla on kissa jonka nimi on Ukko ja sitten sulla on mies jota sä sanot karvanaamaksi"

Ihan oikeinhan se juuri näin meni. Tuo miehen kutsuminen karvanaamaksi on aiemminkin aiheuttanut pari hauskaa juttua. Eräs luuli että se on turkkilainen (karvanaama-karvakäsi-jne), toinen että se on joku moottoripyöräjengiläinen tms. Tämä jälkimmäinen tapaus tokaisikin kyllä kuvan nähtyään että "Ihan siistissä kunnossahan toi on" :D

Tämän selityksen annoin nyt ihan ensinnä siksi että ajattelin kertoa karvanaamaisesta. Tai siitä mitä hän on puuhannut. Karvanaamainenhan harrastaa kalastelua ja viskejä, siinä mun naurattamiseni välissä.
Viime kesänä se meni ja innostui pahemman kerran perhoista, ja nyt tämä talvi on mennyt vaihtelevan innokkaasti perhoja väsäten.
Viime viikolla nousi kai joku ihan mahdoton hätä saada perhostella. Uutta perhoa pukkaa sellaista vauhtia ettei tosikaan. Puhumattakaan esimerkiksi eilisestä autoretkestä ihan vaan kalapaikkoja katsomaan.

Mun oma ihmetys oli kova pari päivää sitten kun tämä tulee siihen helmitarvikkeideni paikkeille kuikuilemaan että olisiko mulla antaa hänelle sellasia pieniä ja oransseja. Hetken löi tyhjää mutta kyllähän sieltä jotain löytyi mätiä imitoimaan.


On muuten hankalaa kuvata jotain noin pientä, tuollahan on pituutta noin sentin verran. Jos se olisi koru niin väittäisin sen sisältävän muovisia siemenhelmiä, terästä ja silkki- sekä kuminauhaa :)

Hän siis väsäili noita ja minä jotain isompia juttuja.


Catmint oli tehnyt blogissaan ainakin tuon yhden korun näistä isohkoista foliosydämistä, ja sitä ideaa katsoessa en voinut välttyä tekemästä omaa versiota aiheesta, ja omemmilla väreillä.
Koru ei ole symmetrinen eli sydän ei roiku tai makaa keskellä korua vaan on tuossa kaulalla sivussa sen verran että jää pystyasentoon.  Sydämen väritys ei eroa musta/harmaa linjasta ihan noin paljon luonnossa kuin kuvassa.
Säröakaatteja, laavakiviä, hopeoituja osia ja foliosydän.

Tämä oli rumien helmien koru, jostain on tullut noita "vahingossa valkeaa maalia pintaansa saaneita" fasettihiottuja helmiä joiden väliin pistelin siemenhelmiä. Ehkäpä se alkaa näyttää siedettävältä kun sitä käyttää. 



¨
ja sitten vihdoin ja viimein jotain noista Pietan helmistä. Molempiin on käytetty yksi isompi möhkö.  Ylemmässä on kaverina vielä fireworks jaspista ja laavakiveä sekä jotain rusehtavaa kiveä.

Alempi on työkaverini pojalle tehty. Työkaveri osti minulta muutaman korun tuossa taannoin ja kotona oli hänen poikansa innostunut että hänellekin pitäisi tehdä jotain. Lupasin tuumata asiaa ja tämä sitten syntyi.
Siinä on siis yksi Pietan tekemistä polymeerisavihelmistä, johon on jumittunut jo tekovaiheessa yksi strassi. Helmi roikuskelee miehisessä nahkaremmissä, ja korua voi pitää niin päin että strassi näkyy tai sitten toisinpäin jolloinse on piilosalla. Saa nähdä mitä poika tykkää.


Näillä taas ja tervetuloa Sara!


4 kommenttia:

  1. Nopeasti kun katsoin niin luulin että koukku on ihossa kiinni:)
    Tuohan kuullostaa kodikkaalle kun puuhailette yhdessä, kuitenkin omia juttujanne karvanaaman kanssa!
    Tykkään erityisesti näistä kahdesta alimmasta korusta.

    VastaaPoista
  2. Vähänkö kaunis perho! Voin niin kuvitella teidät puuhailemaan sinne, kumpikin omaan hommaansa syventyneenä ja puolikkailla tavuilla kommunikoiden. :DDD

    Tuo foliosydäminen alkoi melkein houkuttaa (= musta on tullut kaamea femme!), erityisesti epäsymmetria miellyttää. Lähetätkö joskus kuvan siitä kaulallasi?

    Ja noista möhköistähän ihan tuleekin jotain. :))) Tykkään tuosta alimmasta tosi paljon. Harmittaa nyt se strassi, mutta enpä tiennyt, että se tulloo pojalle. ;) Toinen puoli ei muistaakseni ollut kovin häävi.

    Upea kuvaustausta muuten!

    VastaaPoista
  3. Saanko kysyä miten Karvanaama saa tehtyä isoilla näpeillään tommosia? En olisi ikinä uskonut, kun häntä olen muutaman vuoden katsellut..

    -Jaspa

    VastaaPoista
  4. Kiitos tyttäret kommenteista. Ollaanhan me kyllä ihan todella suloisia täällä keskenämme urahdellessa :D

    Ja Jaspa.. niin sitä se minäkin ihmettelen.. mietis nyt sen sormia ja näköä yhtaikaa :D

    Pieta: strassi ei haittaa, poika saa korun huomenna "toisen nimen nimipäivälahjaksi" mutta äitinsä otti sen ja sanoi että "toivottavasti se ei tykkää niin mä saan tän itselleni".
    Hankin vielä lisää tuota paksumpaa nauhaa, noi sun möhköt sopii sen kanssa oikein hyvin :)

    VastaaPoista