Pallokoru

Tämä tehty tilauksesta. Tuttava mainitsi jossain kohtaa että hän haluaa painavan korun, isoista kivistä. Pyöreistä ja melko lyhyen ja värin pitää olla sinivihreä. 

Jeps, ajattelin että joopa joo, kattellaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun sellaisia helmiä tulee vastaan. 

Voitte vain kuvitella sen hädän,kiireen, häsellyksen ja vauhkoontuneen ilmeen kun huomasin nämä kivet Helmetin kirppariosiossa. 

Koru on painava, ja hurrr.. kylmiä nuo kivet, ne kun eivät tunnu iholla lämpiävän ollenkaan.

Saapi nähdä kelpaako tilaajalle, toivotaan ettei mun hinkukiireeni mennyt hukkaan.

Suville tervetuloa :)

Keltaista ja mustaa

kirkasta fluoriittia ja helmetin foorumilta tilattujen helmien kiitospussukassa oli loput. Olen hyvin otettu että yksityinen ihminen jonka kirpparihenkisesti myymiä kiviä olen ostanut, vaivautuu laittamaan mukaan vielä kylkiäisiäkin. Kiitos siis :)

Liian keltainen ja kultainen rannekoru siemenhelmistä ja kullatuista osista. Keväistä.

Ja viimeisenä vielä Aura-riipus. Auran voi muutkin hankkia Tulimetsältä.

Tämä on ihana, tämä on mun. 

Lätkäkoru

Jääkiekon MM alkaa parin viikon päästä. Se sopii oikein hyvin tällaiselle kausiluontoiselle lätkäintoilijalle. Leijonapelit vain kiinnostaa ja itseasiassa niistäkin vain MM pelit. Joka ainut vuosi sitä kultaa pitää kiljua ja toivoa, jännittää jokaikinen peli ja puristella nyrkkejä yhteen ja ynistä sohvalla. Aina vaan vuosittain. 

Ja sitten pettymyksen myötä sitä murjotetaan päivä ja maksimissaan kaksi ja unohdetaan koko kiekko vuodeksi.

Kunnes taas nyt, innostus ja jännitys piti kerätä jo valmiiksi. 

En sentään käy vielä pelaajaluetteloa lävitse ja valkkaa suosikkipelaajaani. Onneksi suosikin valkkaaminen ei vaadikaan mitään tilastojen tuntemusta: naamataulu, kropi ja käytös riittää mulle ;)

Jääkiekon odotuksen vuoksi oli siis syytä värkätä lätkäkoru. Melkoinen aasinsilta kyllä tuohon akaattilätkään!

Ostin noita pari kappaletta Jalokivigalleriasta. Jalokivigalleriassa on kyllä miellyttävän monipuolinen valikoima kivissä, mutta hinnat on ihan turhan kovat, mulle ainakin. 

Toinen asia mitä piti tässä ihmetellä on se että ostaako muutkin kiviä, ja sitten niitä ei raski käyttää ja sitten kun käyttää niin valitaan ensin se huonoin kivi. Tuntuu että mulla ois tulla vaikka mitä kaikkea ihanaa josta väkertää, mutta ei! pitää valita niitä ei niin kivoja kiviä ja niistä kivistä jotka valitsee nauhasta pitää olla niitä vähän huonompia, sillä ne parhaat säästetään siihen koruun joka sitten joskus tehdään. Sitten joskus niin.

Korussa siis bronsiittia, jotain muuta ruskeaa kiveä, hopeoituja osia sekä tuo akaattilätkä riipuksena.

Ja taas tervetuloa uusille lukijoille! On inspiroivaa nähdä teitä täällä!

Ja vaikka olenkin huomannut että useissa blogeissa yksittäiset käyntimäärät erilaisten tikkereiden mukaan pyörii useissa sadoissa tuhansissa, niin olen yllättynyt ja innostunut jo siitä tuhannen käynnin rajasta joka on rikkoutumaisillaan. Ihmeellistä että tännekin joku eksyy. Kiitos jokaiselle.

Pihan rapsutusta ja kauniita kiviä

Piha haravoitu kissojen kanssa. Puuhailtiin ulkosalla, kissat valjaissa nuuskuttaen kevään tuoksuja, ja minä harjanvarressa.

Viime viikon aikana en tainnut saada juuri yhtään korua tehtyä. Päivisin töissä mietin kuinka kiva olisi niistä ja niistä kivistä tehdä jotain, ja sitten kotiinpäästyä ne eivät enää puhutelleetkaan yhtään.

Tänään koetin jotain tehdä mutta eipä vain inspiraatio riittänyt kuin yhteen memorywirekokeiluun ja siitäkin tuli ruma.
On se tuossa kädessä mutta purkuun menee heti kun viitseliäisyyteni päästää tästä koneelta pois.

Yksi rannekoru on jäänyt jo monesti kuvaamatta, kun en ole ollut varma onko se riittävän kestävä vaijerissa.
Ja eihän se ollutkaan, toissaviikolla se oli päässyt venähtämään jo hyvinkin paljon ja päätin että samat kivet pääsevät lenkitettyyn koruun. En silti raskinut purkaa vielä vaijeriversiotakaan, ihastelen sitä aikaajoin ja mietin että joskos sittenkin vain vahvistaisi sitä.
Samoilla kivillä aion kyllä tehdä vielä kaulakorun.
Ehkä syy tähän jahkailuun kyseisen kanssa on se, että tuo koru ja nuo kivet tuntuvat että niistä voisi tehdä itselle korun alkukesän pieneen juhlaan. Tosin siihen juhlaan on muutakin vielä paljon miettimättä ja hankkimatta. Tuumaillaan.

Labradoriittia, vuorikristallinugetteja ja akaattimöykky. Hopeoidut osat.

Lumet lähtee.

Ja lumen alta paljastuu mm. puutarhapöytä jonka pinnasta on tullut mulle mieleinen, rosoinen ja kulahtanut. 

Ja siinä päällä sitten kahvijaspiksia, kahviakaattia, savukvartsia ja hopeoituja osia.

Mietiskelin tässä että mitä tänne kirjoittaisin ja samalla kuuluu tuosta vierestä karvanaaman jutustelut vanhimmalle kissalle. Tuolla vanhimmaisella on kevättä rinnassa ja kauhee uupelo rakkauvesta. Se änkiää iholle teit mitä tahansa ja märsyää hellittelyä. 

Karvanaamainen tuossa sitä sitten rassutteli ja sanoi Maikin olevan neljän R:n kissa: rakkautta, rapsutusta, raapimista ja raksuja <3

Eilen kävin Tampereen suunnalla mutkan, ja kun mahdollista oli niin myös hujautin Ylöjärven kautta. Mukaan nappasin Tiinan ja mentiin pyörimään Ylöjärvellä toimivaan helmikauppa HelmiQ:hun. Kiitos Tintti reissusta, oli kivaa ja otetaan uusiksi :)

HelmiQsta mukaan nappasin jonkin verran riipuksia, helmiä koin jo riittävästi omistavani (ihanko totta?) ja vasaran. Tiina on saanut mut puheillaan innostumaan kuparista, ja sitäkin otin vähän taivuteltavaksi. 

Tässä vielä parikuvaa tuosta kahvimaisesta kaulakorusta.

simppeli vaijerikoru mustasta mattaonyksistä, valkeasta howliitista ja hopeoiduista osista.

jättimöykkyhassutusrannekoru. Ei yhtään missään mielessä käytännöllinen mutta ihan hauska. Siemenhelmiä, fasettihiottuja säröakaatteja ja jotain mysteeritavaraa nuo siniset isot.

intianakaattia ja hopeoituja osia.

Erilaisia sattumanvaraisia kiviä kuparissa ja yksi iso antiikkiakaatti.

Ja sitten loppukevennys. Iltasella karvanaama alkoi ottaa kuvaa Ukosta joka makasi tuossa raapimapuussa puuta halaten. Ottaa siitä kameran esiin ja heti alkaa Ukon charmi tulla lävitse. Tätä mieltä hän on siitä että kuvaillaan kesken päiväunien.

Tai sitten tässä esitellään kuinka sitä noustaan aina pe*se edellä puuhun.

Ja vielä tervetuloa uusille lukijoille!

Siemenhelmiä epätavallisemmin ja muutakin.

Ensin nimityksistä. Olin tuossa pariviikonloppua sitten viettämässä iltaa entisten työkavereiden kanssa. Siellä oli sitten eräs uusikin ihminen jonka tapasin ensimmäistä kertaa. Hän kuunteli juttujani ja kysyi sitten jossain vaiheessa: "Olenko nyt ymmärtänyt ihan oikein.. sulla on kissa jonka nimi on Ukko ja sitten sulla on mies jota sä sanot karvanaamaksi"

Ihan oikeinhan se juuri näin meni. Tuo miehen kutsuminen karvanaamaksi on aiemminkin aiheuttanut pari hauskaa juttua. Eräs luuli että se on turkkilainen (karvanaama-karvakäsi-jne), toinen että se on joku moottoripyöräjengiläinen tms. Tämä jälkimmäinen tapaus tokaisikin kyllä kuvan nähtyään että "Ihan siistissä kunnossahan toi on" :D

Tämän selityksen annoin nyt ihan ensinnä siksi että ajattelin kertoa karvanaamaisesta. Tai siitä mitä hän on puuhannut. Karvanaamainenhan harrastaa kalastelua ja viskejä, siinä mun naurattamiseni välissä.
Viime kesänä se meni ja innostui pahemman kerran perhoista, ja nyt tämä talvi on mennyt vaihtelevan innokkaasti perhoja väsäten.
Viime viikolla nousi kai joku ihan mahdoton hätä saada perhostella. Uutta perhoa pukkaa sellaista vauhtia ettei tosikaan. Puhumattakaan esimerkiksi eilisestä autoretkestä ihan vaan kalapaikkoja katsomaan.

Mun oma ihmetys oli kova pari päivää sitten kun tämä tulee siihen helmitarvikkeideni paikkeille kuikuilemaan että olisiko mulla antaa hänelle sellasia pieniä ja oransseja. Hetken löi tyhjää mutta kyllähän sieltä jotain löytyi mätiä imitoimaan.

On muuten hankalaa kuvata jotain noin pientä, tuollahan on pituutta noin sentin verran. Jos se olisi koru niin väittäisin sen sisältävän muovisia siemenhelmiä, terästä ja silkki- sekä kuminauhaa :)

Hän siis väsäili noita ja minä jotain isompia juttuja.

Catmint oli tehnyt blogissaan ainakin tuon yhden korun näistä isohkoista foliosydämistä, ja sitä ideaa katsoessa en voinut välttyä tekemästä omaa versiota aiheesta, ja omemmilla väreillä.

Koru ei ole symmetrinen eli sydän ei roiku tai makaa keskellä korua vaan on tuossa kaulalla sivussa sen verran että jää pystyasentoon.  Sydämen väritys ei eroa musta/harmaa linjasta ihan noin paljon luonnossa kuin kuvassa.

Säröakaatteja, laavakiviä, hopeoituja osia ja foliosydän.

Tämä oli rumien helmien koru, jostain on tullut noita "vahingossa valkeaa maalia pintaansa saaneita" fasettihiottuja helmiä joiden väliin pistelin siemenhelmiä. Ehkäpä se alkaa näyttää siedettävältä kun sitä käyttää. 

¨

ja sitten vihdoin ja viimein jotain noista Pietan helmistä. Molempiin on käytetty yksi isompi möhkö.  Ylemmässä on kaverina vielä fireworks jaspista ja laavakiveä sekä jotain rusehtavaa kiveä.

Alempi on työkaverini pojalle tehty. Työkaveri osti minulta muutaman korun tuossa taannoin ja kotona oli hänen poikansa innostunut että hänellekin pitäisi tehdä jotain. Lupasin tuumata asiaa ja tämä sitten syntyi.

Siinä on siis yksi Pietan tekemistä polymeerisavihelmistä, johon on jumittunut jo tekovaiheessa yksi strassi. Helmi roikuskelee miehisessä nahkaremmissä, ja korua voi pitää niin päin että strassi näkyy tai sitten toisinpäin jolloinse on piilosalla. Saa nähdä mitä poika tykkää.

Näillä taas ja tervetuloa Sara!

Tilauksesta

Minulta tilattiin koru raitajaspiksesta. Ajattelin jo helmiä tilatessani että korusta tulee sitten kanssa kyllä oikein erinomaisen tylsä!
Mattahopeisia välihelmiä ja musta-valkeaa raitajaspista, blääh!

Siksi kai helmien tilaaminenkin otti nin pirhanan kauan ja näytti niin kovin hankalalta kaikinpuolin saada edes aloitettua koruntekoa, edes sitten helmien saavuttua.

Nyt se kuitenkin on tehty ja se on painava. Toiveena oli siis että korussa olisi mittaa yli 60 cm mutta alle 70.
Eihän tuo mikään mahtipituus vielä ole, mutta kun siinä on niin paljon kiveä vaijerissa pötkössä niin kyllä se vain minun mielestäni painaa ihan riittävästi kaulakoruksi.

Ja koska koru on niin painava niin tein siihen vaikka minkälaista tupla/tripla varmistusta, yhteensä tuossa korussa on kai kuudessa erillisessä paikassa puristushelmiä ja vaijeri kulkee liki koko korun matkalta kaksinkertaisena, ihan vain siksi ettei se hajoa ainakaan normaalikäytössä.

Josta tulikin mieleeni, en ole Snö-koruja juurikaan läheltä katsellut, mutta työkaverin ranteesta hetken aikaa ihmettelin sellaista. Miten ne uskaltaa laittaa niin vähillä kiinnityksillä niitä koruja myyntiin. Puristushelmet niissä ovat toki varmaankin sterlinghopeaa ja siitä syystä hivenen hopeoituja piukempaa laatua, mutta silti.
Korussa vaijeri oli katkaistu suoraan puristushelmen juureen, ei vaijerinsuojusta, ei mitään puristushelmen päällä, vain kerran litistetty puristushelmi ja siinä se. Kaipa se koru sitten kestää silläkin tapaa, vaikkakin selvästi vaijeri oli jonkin verran jo nitkunut kun helmen ja crimpin välillä oli joitakuita millejä jo vaijeria näkyvissä.

Mutta takaisin tähän omaan tilaustyöhöni: saanen esitellä tylsä ja painava ja vaikea kuvattava Seeprakoru.

Karvanaama tuossa kyllä sanoi että eikös toi näytä ihan tyylikkäältä vaikka musta poolon kanssa? Ja juuri sellaisia vaatteita tilaaja kyllä käyttää.